Rengasraheja ja palavia roskakatoksia

Voi töttöröö, justkun iski silmänsä tälläseen "do it yourself"-ideaan missä pystyisi tekemään supermakean jalkarahin, niin siellähän niitä möllötti sitten meidän roska"katoksessa" neljä kappaletta autonrenkaita. Olisin kyllä muuten ottanut, mutta kävi niin mukavasti tuossa uuden vuoden jälkeen, että joku talipää oli mennyt ja polttanut meidän sekä naapuritalon roskakatoksen, ja näissä upeissä kevätkeleissä on hieman loskaa, vettä ja kuraa joka puolella. Olivat siis aika messevässä kunnossa nämä renkaat. Kummallista miten kolmessa vuodessa on huomannut, mitenkä paremmin naapuritalon taloyhtiö hoitaa asioita. Meillä on ne kolme vuotta kun siellä oon majaillut, ollut kahden paskaisen kengän jäljet ovat ulkoseinässämme, kahva lähti kaksi-kolme viikkoa sitten ulko-ovesta, reikiä käytävien seinissä.. Ja jos ajattelee tätä roskiksenkin uudelleen rakennusta, niin hienosti se naapuripihaan kohosi parissa viikossa! Että joo, tervetuloa vaan Nummelaan, poltetaan teidän roskakatokset ja revitään kahvat ovista irti.

kuva : diyprojectsdaily.com

Nyt lähti vähän ohi aiheesta tämä juttu..
Tarkoituksena ei ole tehdä aiivan samanlaista kun yllä olevassa kuvassa. Ihan päälle laittaisin pehmustetta ja jonkin kankaan istumakohtaan. Ei kyllä tuo kokonaan juuttinarulla päällystettykään paha olisi. Kissat ainakin tykkäisivät käydä terottamassa kynsiään siinä. 

Voih.. kaikkea sitä haluisi tehdä, niin vähän rahaa.. Eikö tälläisen tuunailun ynnä muun pitäisi olla juuri edullisempaa? Mehän tässä kierrätämme vanhoja tavaroita jotka poltettaisiin jossain kumitehtaassa, mistä sitten upeat ärömit ja höyryt tuhoavat otsonikerrosta. Hip hei edullisemman askartelun puolesta.

Yks tällänen tee-se-itse-unelmaprojekti olisi tehdä sohva parvekkeelle! Tämä siis edellyttäisi että olisi lasitettu parveke.. Jostain vanhoista hyllyistä tai lipastoista tekisi kulmasohvan parvekkeelle ihan vaan vähän maalailemalla ja duunailemalla istuintyynyjä. Saisi säilytystilaakin parvekkeelle (tai kisut uuden unipaikan). Joo-o.. saa sitä unelmoida.

Vähän samaa ajatusta tässä leikkihuoneessa! (kuva : iheartorganizing.blogspot.com)

• Petra

Purplerain

Nyt mä tein sen! Nimittäin värjäsin vähäiset hiukseni violetiksi! Aika pitkään jo tälläisesti oon haaveillut ja miettinyt, mutta päätinpä vain kävellä sitten kauppaan, ostaa värin ja värjätä tukkani. Kaikki leidithän tietää että tukka on aika suuressa osassa naisen elämässä, jos tukka on hyvin niin päivät menee mallikkaasti ja tuntuu että elämä hymyilee. Sitten on näitä ns. bad hair day- tyyppisiä episodeja jolloin kaikki on aivan perseellään. Ja siihen mielialaanhan  ei voi vaikuttaa. Muiden mielestä voit olla kaupungin kuumin kisuli, mutta jos itsestä ei tunnu siltä, siinä ei silloin sanat ja kehut auta.

Väri: Burgundy (Cybershop)

Mutta niin! Violetiksi tuli värjättyä! En tajunnutkaan miten paljon erillaisia violetteja on. On punasävyisiä ja sinisävyisiä ja kaikkea siltä väliltä. Katsoin jo etukäteen näitä värejä netistä, mutta eihän niistä saa oikeanlaista käsitystä että millainen se väri oikeastaan on. Ei nyt saa oikein siellä liikkeessäkään, onhan niillä joo niitä värjättyjä hiustupsuja ja -palleroita mutta ei se kumminkaan vastaa omaa tukkaasi. Valitsin siis melko keskivaiheilta olevan värin ja päätin aloittaa sillä. Tarkoituksena on värjätä pidennyksetkin (kyllä, kuka niitä ei koskaan käyttäisi) violetilla, kunhan tiedän lopputuloksen ja olen tyytyväinen väriin. No värihän on aivan fäb, ja siispä täytyy tehdä uusi reissu ostamaan lisää väriainetta. Kaverilta ostan pois myös korallin pinkin väriaineen mitä voin sitten lisäillä, varmaankin tulee laitettua enempi pidennyksiin.

Samassa "new life, new me"- elämän asenteessani meinasin leikata itselleni jälleen otsatukan.. Onneksi osasin odottaa hetken ja pohtia ihan rauhassa että mitenkäs siinä aina käy. En totu ikinä otsatukkaani ja siinä se sitten roikkuu kuukauksia muodottomana möykkynä. Myöskään ohuen suomalaisen liruletin perineenä se ei ole kovin viehättävä näky. Tai ainakaan mulla. Katsoo sitä otsatukkaa sitten taas uusin silmin kun vähän pääsee tästä uuden värin alkushokista.

• Petra

Elämä on perseestä ja DIY-intoilua

Nyt täytyy aloittaa niin kauniilla äänen avauksella että ei helvetti. Mukavaa on töissä ollut melkein koko päivä, mutta koska kun eihän se yhteiskunta pyöri niin että kaikilla on mukavaa töissä. Että Ymmillä olisi mukavaa, Petralla mukavaa, ja kaikille mukavaa.
Koska olen nuori ja tyhmä minuahan saa polkea täällä myymälässä miten tykkää. Olenhan vain myyjä. Onneksi kuitenkin näitä kivoja asiakkaita käy enemmän kun elämäänsä kyllästyneitä tapavalittajia. Normaalisti osaan ottaa sen jo sellaisella "i will kill you with kindness"- asenteella, mutta ei vaan jaksa.

Mutta yksi asia pitää mielen virkeenä! Nimittäin Pinterest. Voi äiti, pitikin eksyä sinne sivustolle. Oletin sen olevan samanlaista hyttyä kuten Instagram, We (heart) it, tai joku muu vastaava. No way José. Nyt on miljoonakakskyttuhatta DIY-projektia mielessä ja vähintään samanverran makunystyröitä kutkuttavia reseptejä kokeiltavana.
Tässä muutama DIY-jutska mitä kutkuttaisi tehdä! Suurimpaan osaan kompastuskivenä on mistä sopivat materiaalit, tilat ja tietenkin aika ja raha. Koska kerrostalokämpän parvekkeella ei kauhean paljon nikkaroida tai maalata. Matskuja oon katsonut mm. Huuto.netistä mutta ihan törkeällä ylihinnalla suurin osa ihmisistä myy huonekalujansa. Minä mitään 50 vuotta vanhaa sohvapöytää osta 140 eurolla. Halvemmallakin saisi uusia.

Tämä rahi-idea täytyy kyllä toteuttaa, ihan mahtava! Ja niin nerokkaan yksinkertainen,  miksei näitä aijemmin tule ajatelleeksi. Jos jollakin on heittää vanhaa apu- tai sohvapöytää,  olen valmis ottamaan sen vastaan. 

Mulla on kaapissa lojunut varmaankin kymmenen vuotta kaksi mustaa kynttilänjalkaa,  tiimarista joskus pentuna tullut hankittua. Ja noita purkkeja on ja monta! Tämän projektin taidan ensiksi kokeilla, sopivan helppo ja halpa tällaiselle aloittelijalle. 

Osaisiko joku kertoa mistä saa hyväkuntoisia, halpoja mattoja? Katsoin jo Ikean valikoiman, muttei kehtaa maksaa 40 euroa että pääsee kokeilemaan mattojen maalausta. Sama juttu muuten spraymaalien kanssa, perusvärejä löytyy kooraudoista ja prismoista, mutta entä vähän erikoisempia värejä, kuten lime? Kaikki vinkit jelppaisivat! 

• Petra 

2014

Uusi vuosi ja uudet kujeet! Nyt ollaan jälleen sorvin äärellä normaaliin tahtiin, argh, arki. Ihan mielelläni olisin voinut noita kaikenlaisia väli- ja vapaapäiviä vietellä. Mutta ennenkuin lähetään ranttäämään työn ja arjen iloista, esittelen itseni.

Unelmoin jo kesästä..

Oon siis 21-vuotias nuori "aikuinen" Helsingistä. Lukion olen keskeyttänyt ja nyt käyn töissä. Asun kahden asunnon väliä. Työviikkoisin asun kotona. Sitten kun on jälleen vapaata lähden Nummelaan, poikaystäväni ja yhteisten kisujemme (2) tykö.
Elämä siellä on melko rauhallista (uneliasta oikeastaan), ja siksi tahtoisimmekin nyt muuttaa Helsinkiin. Ehkä sen aika koittaa pian, fingers crossed! 
Oon myös innokas piirtäjä sekä leipoja. Tosiaan opiskellessani kävin kuvataidelukiotakin. Unelmana olisi joskus olla tatuoija. Koneita ja muita on jo hankittukin ja hieman harjoiteltukin.. Ja harjoittelu jatkuu!
Oon syntynyt Kuopiossa, oi kyllä, savolainen. Vai voiko mua enää savolaiseksi kutsua? En osaa edes murretta enää. Kuopiosta muutimme nuorena Vantaalle. Siellä paskassa sitten kökötettiin 10 vuotta. Ja silloin kun kymppiluokka alkoi muutimme Helsinkiin. Toivottavasti Vantaa on muuttunut niistä ajoista kun siellä asuttiin.
Mutta ah - Helsinki, tästä mä tykkään. Okei myönnettäköön, tahtoohan sitä välillä vähän karkuun täältä hektisyydestä ja arjesta. Sitä varten on tällä hetkellä Nummela. Mutta kyllä mä stadissa haluun asua.
Oon tosiaan töissä myyjänä ja työvuorot menee sillälailla mukavasti että viikko töitä, viikko vapaata, viikko töitä.. jne. Eli siis melko ihanaa, mulle sopii tällänen vuorottelu! Oon mä vähä käki ulapalla täällä aina sitten kun töihin taas tulee, mutta kyllä siitä sitten heräilee. Itseasiassa tänään mulla alkaakin sitten viikon vapaus! Ja sen kunniaksi nukun huomenna vähintään 12 asti.

Kai se on itse ostettava itselleen kukkia kun ei kukaan muukaan niitä hanki!

• Petra